Decamerone

 Decamerone - Giovanni Boccaccio (kirj. 1350-luku, julkaistu Suomessa 2004?)

Maailman kirjallisuuden klassikot 4/6

Tästä kirjasta riittää aika paljon sanottavaa, mutta yritän pitää lyhyenä. Kyseessä on historiallisesti monellakin tapaa merkittävä teos. Decameronea voidaan pitää ikään kuin kaikkien novellien alkulähteenä, ja on luultavasti tärkeä teos novellimuotoisen kirjallisuuden innoittajana. Decamerone antaa myös kuvauksen ihmisten elämästä keskiajalla, ja se onkin luultavasti melko luotettava lähde lukijalle eläytyä kyseisen ajankohdan maailmaan. Historallisena lähteenäkin teos on siis merkittävä. 

Seitsemän nuorta naista ja 3 nuorta miestä pakenevat mustaa surmaa (eli keskiajalla vallinnutta ruttopandemiaa) Italian Firenzestä maaseudulle. Maaseudulla he viettävät kaksi viikkoa.  Paossa ollessaan nuoret kertovat toisilleen tarinoita, 10 päivää on pyhitetty tarinoiden kerronnalle, mutta aina 1 päivä viikosta pidetään työpäivänä ja 1 pyhäpäivänä. Päivittäiset tarinatuokiot rakentuvat niin, että jokainen kertoo päivittäin yhden tarinan, mikä tekee 10 tarinaa per päivä (eli yhteensä 100 kertomusta). Tutkin kirjaa ja selvisi, että tästä tulee myös teoksen nimi. Deka on meille matematiikasta tuttu ja tarkoittaa kreikaksi kymmentä (10 nuorta, 10 tarinaa päivässä) ja nimen loppuosa tarkoittaa sitten ilmeisesti päiviä. Eli 10 päivää. 10 päivää kuunnellaan tarinoita. En osaa selittää sen paremmin, mutta mielestäni tämä oli kuitenkin ihan maininnanarvoinen asia. 

Teoksen kehyskertomuksena toimii nuorten pakeneminen maalle ja heidän elämänsä tarinoiden ulkopuolella, ja seuraa aina lyhyehkö pätkä muista päivän tapahtumista tarinoidenkerronnan ulkopuolelta. Eli siis nämä nuoret ovat se kehyskertomus. Kertoessaan tarinoita kukin kymmenestä henkilöstä on vuorollaan päivän "kuningatar tai kuningas", joka saa päättää minkä aiheista kertomuksia sinä päivänä kuullaan. Poikkeuksena on Dioneo, joka saa yleensä päättää viimeisenä kertojana oman tarinansa aiheen vapaasti. 

Tarinat ovat usein aika seksuaalisia ja/tai romanttisia, ja niitä pidettiin varmasti aikanaan kirkossa erittäin luokkaavina. Usein kirkolle pyhittäytyneet henkilöt kuten papit tai munkit sortuvat seksuaalisiin tai muihin syntisiin tekoihin, ja saattavat jopa houkutella toisten miesten vaimoja aviorikokseen. 

Ensimmäisen päivän tarinoiden aihepiiri on vapaa. Toisena päivänä aiheena ovat ihmiset, jotka ovat vastoinkäymisistä ja vastuksista huolimatta pääseet päämäärään. Kolmantena päivänä aiheeksi päätyivät kertomukset älykkäiden ihmisten älyllä saavutetut saavutukset ja neljäntenä surulliset rakkaustarinat. Viidennen päivän rakkaustarinat taas saavat onnellisemman lopun. Kuudennen päivän tarinoissa teemana on nokkeluus ja seitsemännen päivän teemana vaimojen kepposet, kun taas kahdeksantena päivänä on vähän vapaampi kepposteema. Yhdeksäntenä päivänä saa vapaasti kertoa haluamanlaisensa tarinan. Viimeisenä päivänä tarinat käsittelevät suurpiirteisiä ja jaloja tekoja. En nyt ehkä tämän kummemmin rupea tarinoita referoimaan, koska niitä tosiaan on se sata.

Manillaköysi

 Manillaköysi - Veijo Meri 1957

Kotimaiset klassikot 5/6

Pidin joululoman taukoa lukudiplomista ja kaikesta muustakin edes vähän kouluun liittyvästä. Luin kyllä silloinkin, mutta ihan omavalintaisia kirjoja. Tämän kuitenkin luin ennen loman alkua niin kirjoittelen nyt sitten niin hyvin kuin muistan muutaman viikkoa jälkikäteen kun en silloin jaksanut.

Kirja sijoittuu sota-aikaan Suomessa. Ellen ihan täysin erehdy niin tapahtumat toteutuvat jatkosodan aikaan. Teoksessa kuullaan kuitenkin muiden suusta myös talvisodan tapahtumia. Kyseessä on klassikkokaveri Sudenmorsiammen tavoin melko lyhyt teos, joten ei siitä myöskään ole niin paljoa kirjoitettavaa. 

Teoksen päähenkilö on sotilas Joose Keppilä, joka löytää maasta köyden, joka on arvokasta manillaköyttä. Joose päättää veidä köyden kotiin vaimolleen seuraavan loman koittaessa. Hän sotakavereidensa avulla kietoo sen kehonsa ympärille pukunsa alle, jotta sitä ei takavarikoitaisi. Köysi sidotaan kuitenkin tiukaalla ja se alkaa puristaa häntä, ja kotimatkalla junassa se puristaa hetki hetkeltä pahemmin. Junamatkalla kuullaan toisten, Jooselle tuntemattomien hahmojen kertomuksia sodasta. Kun Joose vihdoin pääsee kotiin, köysi on puristanut niin kovasti, että hän olisi melkein kuollut siihen ellei olisi viimehetkellä päässyt kotiin. Hänen vaimonsa joutuu leikkelemään köyden ja heittää palat pois tunkiolle. Näin ollen koko Joosen vaiva menee hukkaan. 

Näen teoksen juonessa jotain lastensatumaista opetuksellisuutta. Joose tekee lainmukaisesti jotakin väärää, ja saa rangaistuksen, vaikka sitä ei hänelle suoraan anneta jonkun kädestä. Kuten sanottu, hänen koko panoksensa ja kärsimyksensä menee hukkaan. Köysi, joka hänen piti tuoda kotiin on palasina tunkiolla, ja Joose itse on köyden runtelema. Hän uskoi hyötyvänsä tilanteesta, mutta lopussa hän joutuikin "maksamaan", eikä höytyjä ollutkaan.