Nälkäpeli - Matkijanärhi

 Nälkäpeli: Matkijanärhi - Suzanne Collins

Maailmankirjallisuuden nykyteokset 3/4

Nälkäpeli-trilogian viimeinen kirja. Aloitan heti sanomalla, että tästä osasta pidin varmaankin koko trilogiassa vähiten. Se ei tarkoita, ettenkö olisi pitänyt siitä, mutta kuitenkin. Juonesta kohta lisää, mutta kerron jo kuitenkin, että tässä osassa vyöhykkeiden kapina on muodostumassa sodaksi Capitolia vastaan. Täten tietenkin Nälkäpelin alkuperäinen konsepti ei ole enää mukana, vaikka sitä yritetäänkin tavoitella sitten, kun päähenkilömme lähtevät sotaan. Tämä on toki ymmärrettävää, ja nautin silti kirjan lukemisesta, mutta kuten sanottu, alkuperäinen konsepti ei enää ole mukana. Toinen asia, mikä tekee tästä vähemmän suosikkini, on väkivalta. Minua ei haittaa lukea väkivaltaisia kirjoja, mutta tässä tapauksessa väkivaltaiset, raa'at ja rajut kohtaukset olivat mielestäni todella pois paikaltaan kyseiselle kirjasarjalle. Esimerkiksi suuret brutaalit massamurhakohdat ja niiden kuvailu.

Juonesta lyhyesti. Katniss ja muita voittajia on pelastettu tuhoutuneeksi uskotulle vyöhykkeelle 13, joka elää valtavassa maanalaisessa bunkkerissa. Capitol on kuitenkin kidnapannut Peetan, ja käyttää tätä kapinan vastaisen propagandan levittämiseen. Vyöhykkeellä 13 kapinalliset puolestaan kuvaavat omaa propagandaansa Katniss keulakuvanaan. Vyöhyke 13 toteuttaa operaation, jossa vapaaehtoiset pelastavat Peetan ja muut entiset voittajat. Hän ei ole kuitenkaan entisellään kidutuksen ja pelkoehdollistamisen seurauksena. Kapina äityy sodaksi. Katniss karkaa sotaan lentoaluksella kielloista huolimatta, ja sotaleirissä hän päätyy samaan ryhmään lukijalle tuttujen hahmojen kanssa. Ryhmälle selitetään, että kaupunki on miinoitettu toinen toistaan kauheammilla "podeilla", eli miinoja, jotka osuttaessa on ohjelmoitu tappamaan mielikuvituksellisin keinoin. Ryhmän tehtävä on liikkua kaukana eturintamasta  ja kuvata sodankäynnistään propagandaa. Tehtävä ei miellytä Katnissia, sillä hän haluaisi tappaa presidentin mahdollisemman nopeasti, ja nimenomaa tehdä sen itse. Hieman myöhemmin myös Peeta liittyy joukkoon. Ei nyt enempää juonesta, jos koko jutun yrittäisin selittää niin tätä saisi olla ties miten pitkään kirjoittamassa.

Vaikka sanoinkin, että pidin tästä kirjasta trilogiassa vähiten, on sillä kuitenkin hyviä puolia ja asioita, jota aiemmat kirjat eivät käsittele ainakaan niin hyvin. Ensinnäkin Katnissin ja Peetan suhde. Peeta oli Capitolissa ehdollistettu pitämään Katnissia uhkana, ja täten tappamaan hänet. He joutuvat rakentamaan suhteensa uudestaan, ja minun mielestäni tämä oli hienosti toteutettu. Edistys on melko hidasta, minkä takia edistysaskelet on palkitsevampaa lukea. Olosuhteet pakottavat heidät toimimaan yhdessä, ja dynamiikka heidän välillään on mielenkiintoinen seurata. Jotenkin tämän jälkeen heidän suhteensa tuntuu lopussa merkityksellisemmältä kuin trilogian toisessa osassa.

Teos saa myös edeltäjiään enemmän jännittämään hahmojen puolesta, koska tässä kirjassa Collins ei selvästi epäröi tappaa fanisuosikkihahmojakaan. Muutenkin panokset tuntuvat ovan korkeammalla. Alkuperäisen konseptin puuttuminen ei tule missään nimessä lukemisesta nauttimisen esteeksi, sillä kirjan sotimistapa on hyvin omaperäinen, ja hahmojen seuraaminen sodassa on mielenkiintoista. Heistä ja trilogian maailmasta oppii paljon uutta.