Miki Liukkonen - Raivon historia 2015 WSOY
Kotimainen nykykirjallisuus 1/4, runot 1/2
Tämä kirja ei kuulu listaan, mutta sain vaihtaa pari kirjaa, joten tämä on sitten yksi jonka vaihdan.
En tiedä millaisia nykyrunot ovat, mutta tämä ainakin oli hyvin erikoinen kirja ja aivan täysin päinvastaista kuin minun kirja- tai edes runomakuni. En muutenkaan pidä runoista, ja nämä runot vasta olivat kaukana jo perinteisestä runoudestakin. Onhan se toisaalta hyvä poistua mukavuusalueelta, mutta eipä tästä paljoa käteen jäänyt, eikä mielipiteeni runoista muuttunut ainakaan positiiviseen suuntaan. Ehkä olen vain liian vanhanaikainen ymmärtääkseni tällaista abstaktia nykyrunoutta. Runot eivät vain ole minun juttuni, eikä huumorintajuni ja ajatusmaailmani tuntunut oikein kohtaavan Liukkosen kanssa. No, kokemus tämäkin, mutta jää kyllä viimeiseksi kerraksi.
Jotkut sivut olivat vain silkkaa sanasotkua, esimerkiksi jokin sana saattoi toistuessaan muodostaa kuvan.
Yksi kavereistani teki ykkösellä (tai kakkosella, en nyt muista tarkkaan) tästä ryhmänsä kanssa kirjaesittelyn. Silloin sain tästä heti todella oudon kuvan, ja niinpä se palasi mieleeni heti kun mietin kotimaisen nykykirjallisuuden runokirjoja.
Runojen aiheet kirjassa vaihtelevat, ja ovat todella absurdeja ja abstrakteja ja niissä ei tunnu olevan aina järkeä. Kirja tuntui vain Liukkosen sekavalta ajatuksenjuoksulta, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Teos ei tunnu kovin pohditulta kokonaisuudelta, eikä ainakaan ole mikään hienosti jäsennelty kokonaisuus. Jos runoja lähtisi syvemmin tulkitsemaan, voisi niillä oikeasti olla jotain merkitystä. Tosin tehtyäni hieman tutkimusta, lyösin sellaisen tiedon, että Liukkonen sanoi olleensa umpikännissä kirjoittaessaan Raivon historiaa. En ole tutustunut hänen muihin teoksiinsa mutta voisin silti hyvällä omalla tunnolla sanoa, että sen kyllä huomaa :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti