Hohto

Hohto - Stephen King

Ulkomaiset nykyteokset 4/4

Tässä kohtaa on sanottava rehellisesti, että kun valinta oli tehtävä tämän ja Kingin Se:n välillä, yhtenä valintaperusteena oli pituus. "Se" on todella pitkä kirja, eikä tällä aikataululla houkuta alkaa sitä lukemaan. Se veisi melkein 3. Game of Thronesin ennätyksen pisimpänä lukemanani kirjana :D. Muutenkaan en tykännyt Se-elokuvista, joten Hohto oli näistä ehdottomasti mieluisampi valinta. 

Hohto on yksi Kingin tunnetuimmista kauhuromaaneista, ja siitä on tehty myös tunnettu elokuva samalla nimellä (en ole vielä katsonut, joten en osaa antaa vertailua kirjan ja elokuvan välillä). Teoksessa esiintyvä kauhu on psykologista, mikä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin geneeriset kauhuhirviöt. Teos perustuu Kingin omiin kokemuksiin, kuten alkoholismiin. Inspiraation teoksen juoneen ja miljööseen hän kertoo saaneensa hotellista, jossa yöpyi. Kirjan tapahtumapaikkana toimii hotelli, jolla on synkkä historia. Hotelli on talvisin poissa toiminnasta lumien vuoksi. 

Torracen perheella menee melko huonosti, ja isä Jack saa työn hotellin talonmiehenä talven ajalle. Jack on kärsinyt alkoholismista ja hänellä on vihanhallintaongelmia, ja on menettänyt aiemman työnsä opettajana, ja vaimo Wendy on meinannut erota. Hän uskoo voivansa hotellityön avulla hetkeksi rauhoittua ja korjata asiat perheensä kanssa.  Perhe jää yksin eristyksiin hotelliin kun viimeisetkin vieraat ja henkilökunta lähtevät talvikauden tieltä

Jackin pojalla, 5-vuotiaalla Dannylla, on outo kyky, hohto, josta poika ei ole kertonut vanhemmilleen. Hohdolla Danny pystyy esimerkiksi aistimaan muiden ajatuksia ja tekoja, olla yhteydessä ihmisiin satojen kilomerien päässä, sekä näkemään pätkiä menneestä ja tulevasta, mutta Danny ei vielä täysin ymmärrä tai hallitse kykyään. Hotellin kokilla Dickillä on Dannyn kanssa samanlaisia kykyjä ja Dick voi tarjota apuaan Dannylle asian suhteen.

Perheen asuessa hotellissa Danny alkaa kykynsä vuoksi nähdä erilaisia ahdistavia näkyjä. Hotellilla on kuitenkin vaikeuksia riivata Dannya, joten se ryhtyy riivaamaan Jackia, joka on jo valmiiksi melko ailahteleva. Kirja kuvaakin Jackin valumista aina vain enemmän ja enemmän hulluuden partaalle. Hänen käytöksestään alkaa tulla aina vain epävakaampaa, ja samoin myös asiat hänen mielensä sisällä menevät oudommiksi ja oudommiksi. Jack esimerkiksi näkee hotellin entisen talonmiehen, joka tappoi itsensä hotellissa, houkuttelevan Jackia tappamaan poikansa ja vaimonsa. Jack yrittää vastustaa hotellin vaikutuksia hänen mieleensä, mutta ei lopulta mahda mitään. 

Kirjassa ehdottomasti häiritsevintä oli se, kun pronominia "se" käytettiin välillä "hän" pronominin paikalla. Vaikka teen sitä itsekin puhuessa jatkuvasti, ei se mielestäni sovi kirjoitettuun kieleen. Psykologisena kauhuna teos on erinomainen. Hallusinaatioiden ja muiden harhojen ja outojen tapahtumien joukosta on enää hankala erottaa totuutta. Ihmismielen kammottava "pimeä puoli" pääsee teoksessa valloilleen.

En lukemisen jälkeen edes tiedä, haluanko vieläkään katsoa elokuvaa. King ei itsekään kuulemma erityisemmin pitänyt filmatisoinnista. Olen itse muutenkin niitä "kirja on parempi kuin elokuva" -tyyppejä, josta tuntuu että muutokset ja liika karsiminen pilaavat alkuperäisestä teoksesta annettavan kuvan.