Maaninkavaara

Maaninkavaara - Miika Nousiainen 2009

Kotimaiset nykyteokset 2/4

Martti Huttunen on suorastaan pakkomielteinen juoksusta. Hän ihailee ja palvoo vanhoja menestyneitä suomalaisjuoksijoita. Hän valmentaa pojastaan Jarkosta seuraavaa suomalaisen kestävyysjuoksun huippua. Kuitenkin Jarkko katoaa tullessaan laivalla takaisin Ruotsissa järjestetyistä juoksukisoista. Jarkon katoaminen (ja kuolema) iskee perheeseen kovaa. Perheeseen kuuluvat lisäksi tytär Heidi ja äiti Sirkka. Heidi on toinen teoksen päähenkilöistä, kun taas Sirkka on hiljainen hyväksyjä -tyyppiä. 

Kun Martti alkaa vihdoin toipua pahimmasta surusta ja shokista, hän siirtyy valmentamaan tytärtään Heidiä, joka on yläasteella. Tallainen ei olisi yhtään Heidin juttu, mutta hän suostuu helpottaakseen isänsä surua Jarkosta. Heidi haluaa lievittää isänsä pahaa oloa, mutta haluaisi silti pitää yllä omia tulevaisuudensuunnitelmiaan. Treenaaminen alkaa rennosti, mutta jo pian on intensiivistä ja rankkaa, ja Martti luonnehtii valmentautumista elämäntavaksi. Heidin huoneen koristeet vaihdetaan juoksulegendojen kuviin. Kaikki muu, esim. Heidin kiinnostuksen kohteet, kuin harjoittelu on turhaa. Lepopäivinäkään ei saa tehdä mitään, koska ne ovat lepoa varten. Martti laittaa tyttärensä juoksemaan joka aamu seitsemän kilometrin matkan kouluun, jossa hän myös itse on talonmiehenä. Itse Martti ajaa Ladallaan vieressä, ja tämä nähdäänkin kirjan kannessa. 

Heidi sinnittelee, mutta valmentautuvasta elämäntavasta tulee aina vain järjettömämpää. Martti uskoo tekevänsä rääkkitreenillä tyttärelleen hyvää, mutta tämä on eri mieltä. Heidi alkaa protestoida maalaamalla ja vastustamalla isänsä treeniä. Lopulta hiljaisena pysytellyt äitikin tajuaa, että hänen olisi pitänyt tehdä jotain ja puuttua asiaan.

Teoksessa seurataan vaihdellen sekä Martin, että Heidin näkökulmia. Nämä kaksi ovat raikkaan erilaiset. Heidi on nuori tyttö, hän puhuu ja ajattelee kuin nuoret tytöt. Martti taas on vähän päälle keski-ikäinen mies ja miettii vanhoja parempia aikoja ja ennen kaikkea kaikkeen juoksuun liittyvää. 

Olin jo etukäteen kuullut, että kirja on hyvä ja niin se olikin. Vaikka itse juoksu aiheena ei ole minulle kovin mielenkiintoinen, en ollut ollenkaan skeptinen tai miettinyt, etten tulisi nauttimaan lukemisesta. Teos on kuitenkin hahmoineen "psykoloisesti" mielenkiintoinen. Teoksessa myös riittää huumoria ja hauskoja ja värikkäitä vertauksia.