Vänrikki Stoolin tarinat

 Vänrikki Stoolin tarinat - Runeberg

Kotimaiset klassikot 4/6, runot 2/2

Jatketaan heti perään runoilla. Tosin nyt aivan päinvastaisilla runoilla. Oli sinänsä mielenkiintoista lukea vertailun vuoksi täysin erityyliset runokirjat. Ja olihan tämä nyt yleissivistävä kokemus, ei varmasti olisi ilman lukudiplomia olisi tullut tätäkään luettua. Huom. tämä postaus sisältää vähän vertailua toiseen lukemaani runokirjaan, Miki Liukkosen Raivon historiaan, josta tein äsken postauksen. Se on heti tämän alla. 

Alkuperäisesti runot ovat ilmestyneet ruotsiksi. Runoteos sisältää 35 runoa ja koostuu kahdesta yhdistetystä kokoelmasta. Heti ensimmäisenä teoksessa on Maamme-runo, eli kaikkien suomalaisten (toivottavasti) tuntema Maamme-laulu. Myös suomalaisten hyvin tuntema Porilaisten marssi on peräisin Vänrikki Stoolin tarinoista. Ehkä olen epäsivistynyt suomalainen tai jotain, mutta en ennen lukemista edes tiennyt tätä faktaa :D.

Teoksen runot kertovat 1800-luvun alussa tapahtuneesta Suomen sodasta. Runoissaan Runeberg ihannoi ja romantisoi suomalaisia sotilaita ja isänmaallisuutta sekä urhoollista maanpuolustusta. Teoksessa on kehyskertomus, joka esitellään toisessa runossa. Nuori opiskeleva mies tutustuu vanhaan mieheen; itse vänrikki Stooliin, joka on Suomen sodassa taistellut veteraani. Tämä nuori opiskelija toimii minäkertojana. Kehyskertomuksen idean mukaisesti teoksen lopussa on pääteltävissä, että runot ovat Stoolin tarinoita. Tutkin kirjaa jälkikäteen enemmän netissä, ja sain selville, että osa teoksessa esiintyvistä henkilöistä olivat oikeasti olemassa ja taistelemassa sodassa. Myös osa tapahtumista on todellisia, kuten esim. Lapuan taistelu ja monet muut oikeat sodan vaiheet. 

Runokirjoja käsitellessä on minun tietenkin sanottava (taas), että en pidä runoista tai etenkään runokirjoista ollenkaan. Ihan sama onko runokirja vanha vai uusi ja erittäin moderini, en pidä runoista tai siitä, että niitä pitää lukea vielä koko kirjan edestä. Luin tämän teoksen e-kirjana (kuten myös Liukkosen Raivon historian), koska en halunnut lähteä kirjastoon jonkin runokirjan takia, hyi. Minulla on niin huono asenne runoja kohtaan, että olivat ne miten hyviä tai huonoja tai kauniita tahansa, en pidä niistä. Yritin kuitenkin. Vaikka Runebergin runot olivatkin ihan luettavissa verrattuna Liukkosen runoihin, eivät nekään minulle olleet niin sujuvaa luettavaa kuin kertomakirjallisuus. Jos nyt lähdetään näitä kahta runoteosta vertailemaan, niin pidin tästä paljon enemmän. Runeberg käyttää vanhahtavaa ja vanhan runotyylin kieltä (mikä on tietenkin luonnollista kun kyseessä on vanha kirja), mutta silti valitsisin tämän yli ylimodernin kielen milloin tahansa. 

Raivon historia

 Miki Liukkonen - Raivon historia 2015 WSOY

Kotimainen nykykirjallisuus 1/4, runot 1/2

Tämä kirja ei kuulu listaan, mutta sain vaihtaa pari kirjaa, joten tämä on sitten yksi jonka vaihdan.

En tiedä millaisia nykyrunot ovat, mutta tämä ainakin oli hyvin erikoinen kirja ja aivan täysin päinvastaista kuin minun kirja- tai edes runomakuni. En muutenkaan pidä runoista, ja nämä runot vasta olivat kaukana jo perinteisestä runoudestakin. Onhan se toisaalta hyvä poistua mukavuusalueelta, mutta eipä tästä paljoa käteen jäänyt, eikä mielipiteeni runoista muuttunut ainakaan positiiviseen suuntaan. Ehkä olen vain liian vanhanaikainen ymmärtääkseni tällaista abstaktia nykyrunoutta. Runot eivät vain ole minun juttuni, eikä huumorintajuni ja ajatusmaailmani tuntunut oikein kohtaavan Liukkosen kanssa. No, kokemus tämäkin, mutta jää kyllä viimeiseksi kerraksi.

Jotkut sivut olivat vain silkkaa sanasotkua, esimerkiksi jokin sana saattoi toistuessaan muodostaa kuvan. 

Yksi kavereistani teki ykkösellä (tai kakkosella, en nyt muista tarkkaan) tästä ryhmänsä kanssa kirjaesittelyn. Silloin sain tästä heti todella oudon kuvan, ja niinpä se palasi mieleeni heti kun mietin kotimaisen nykykirjallisuuden runokirjoja. 

Runojen aiheet kirjassa vaihtelevat, ja ovat todella absurdeja ja abstrakteja ja niissä ei tunnu olevan aina järkeä. Kirja tuntui vain Liukkosen sekavalta ajatuksenjuoksulta, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Teos ei tunnu kovin pohditulta kokonaisuudelta, eikä ainakaan ole mikään hienosti jäsennelty kokonaisuus. Jos runoja lähtisi syvemmin tulkitsemaan, voisi niillä oikeasti olla jotain merkitystä.  Tosin tehtyäni hieman tutkimusta, lyösin sellaisen tiedon, että Liukkonen sanoi olleensa umpikännissä kirjoittaessaan Raivon historiaa. En ole tutustunut hänen muihin teoksiinsa mutta voisin silti hyvällä omalla tunnolla sanoa, että sen kyllä huomaa :D.

Sudenmorsian

 Sudenmorsian - Aino Kallas (1928)

Suomen kirjallisuuden klassikot 3/6

Vaikka kyseessä onkin romaani, Sudenmorsian on niin lyhyt, että olisin voinut kuvitella sen olevan vain pitkä novelli. Ainakin minun lukemassani kopiossa oli alle 100 sivua. Tiesin jo ennakkoon kirjan olevan lyhyt, joten pystyin lukemaan sen tähän koulun osalta työläämpäänkin väliin. 

Teoksen juonella on kiva idea, mutta siinä käytettävä vanhahtava kieli ei oikein miellyttänyt minua. Miljöönä teoksessa on 1600-lukulainen Viro, ja juuri miljöön takia käytetty kielikin oli mitä oli. Kieleen kyllä tottui, mutta kirja oli siinä vaiheessa jo pitkällä. Poikkeuksena tottumuksistani romaanissa kertojana on kaikkitietävä kertoja, joka sekä kertoo tarinaa, että tulkitsee sitä ja arvioi päähenkilön toimintaa. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen lisä kirjaan, ja raikasta erilaisuutta ainaisiin ensimmäisen ja kolmannen persoonan kertojiin. 

Päähenkilö kirjassa on nuori nainen nimeltä Aalo. Metsävahti Priidik näkee Aalon pesemässä lampaita, ja ihastuuu tähän. Pari menee naimisiin ja saavat lapsen. He ovat rakastuneita. Eräänä päivänä Aalo kuitenkin tuntee sutten ja jonkinlaisen metsänhengen kutsuvan häntä soille, ja myöhemmin sudet tulevat hakemaan häntä, eikä Aalo voi vastustaa kutsua. Tästä lähtien Aalo alkaa viettää yönsä susilaumansa parissa, ja nauttii uuden yöelämänsä vapaudesta. Hänestä muuttuu siis ihmissusi. Päivisin hän on kotona kun mikä tahansa vaimo. Hänen yölliset toimensa eivät kuitenkaan jää Priidikiltä huomaamatta, ja hän karkoittaa vaimonsa luotaan. Myöskään kyläläiset eivät halua häntä enää.

Aalo on kiltti, ja hän on miehelleen kuuliainen, eli teoksen aikaan voisi sanoa hänen olevan käytännössä täydellinen vaimo. Kuitenkin yliluonnolliset voimat saavat hänestä otteen, ja hän alkaa niiden myötä villimmäksi ja toteuttamaan voimakasta viettiään sutena. Silti hän on vielä päiväelämässään entisensä, mutta ihmissuden vapaa elämä jättää jälkensä.

Nälkäpeli - Matkijanärhi

 Nälkäpeli: Matkijanärhi - Suzanne Collins

Maailmankirjallisuuden nykyteokset 3/4

Nälkäpeli-trilogian viimeinen kirja. Aloitan heti sanomalla, että tästä osasta pidin varmaankin koko trilogiassa vähiten. Se ei tarkoita, ettenkö olisi pitänyt siitä, mutta kuitenkin. Juonesta kohta lisää, mutta kerron jo kuitenkin, että tässä osassa vyöhykkeiden kapina on muodostumassa sodaksi Capitolia vastaan. Täten tietenkin Nälkäpelin alkuperäinen konsepti ei ole enää mukana, vaikka sitä yritetäänkin tavoitella sitten, kun päähenkilömme lähtevät sotaan. Tämä on toki ymmärrettävää, ja nautin silti kirjan lukemisesta, mutta kuten sanottu, alkuperäinen konsepti ei enää ole mukana. Toinen asia, mikä tekee tästä vähemmän suosikkini, on väkivalta. Minua ei haittaa lukea väkivaltaisia kirjoja, mutta tässä tapauksessa väkivaltaiset, raa'at ja rajut kohtaukset olivat mielestäni todella pois paikaltaan kyseiselle kirjasarjalle. Esimerkiksi suuret brutaalit massamurhakohdat ja niiden kuvailu.

Juonesta lyhyesti. Katniss ja muita voittajia on pelastettu tuhoutuneeksi uskotulle vyöhykkeelle 13, joka elää valtavassa maanalaisessa bunkkerissa. Capitol on kuitenkin kidnapannut Peetan, ja käyttää tätä kapinan vastaisen propagandan levittämiseen. Vyöhykkeellä 13 kapinalliset puolestaan kuvaavat omaa propagandaansa Katniss keulakuvanaan. Vyöhyke 13 toteuttaa operaation, jossa vapaaehtoiset pelastavat Peetan ja muut entiset voittajat. Hän ei ole kuitenkaan entisellään kidutuksen ja pelkoehdollistamisen seurauksena. Kapina äityy sodaksi. Katniss karkaa sotaan lentoaluksella kielloista huolimatta, ja sotaleirissä hän päätyy samaan ryhmään lukijalle tuttujen hahmojen kanssa. Ryhmälle selitetään, että kaupunki on miinoitettu toinen toistaan kauheammilla "podeilla", eli miinoja, jotka osuttaessa on ohjelmoitu tappamaan mielikuvituksellisin keinoin. Ryhmän tehtävä on liikkua kaukana eturintamasta  ja kuvata sodankäynnistään propagandaa. Tehtävä ei miellytä Katnissia, sillä hän haluaisi tappaa presidentin mahdollisemman nopeasti, ja nimenomaa tehdä sen itse. Hieman myöhemmin myös Peeta liittyy joukkoon. Ei nyt enempää juonesta, jos koko jutun yrittäisin selittää niin tätä saisi olla ties miten pitkään kirjoittamassa.

Vaikka sanoinkin, että pidin tästä kirjasta trilogiassa vähiten, on sillä kuitenkin hyviä puolia ja asioita, jota aiemmat kirjat eivät käsittele ainakaan niin hyvin. Ensinnäkin Katnissin ja Peetan suhde. Peeta oli Capitolissa ehdollistettu pitämään Katnissia uhkana, ja täten tappamaan hänet. He joutuvat rakentamaan suhteensa uudestaan, ja minun mielestäni tämä oli hienosti toteutettu. Edistys on melko hidasta, minkä takia edistysaskelet on palkitsevampaa lukea. Olosuhteet pakottavat heidät toimimaan yhdessä, ja dynamiikka heidän välillään on mielenkiintoinen seurata. Jotenkin tämän jälkeen heidän suhteensa tuntuu lopussa merkityksellisemmältä kuin trilogian toisessa osassa.

Teos saa myös edeltäjiään enemmän jännittämään hahmojen puolesta, koska tässä kirjassa Collins ei selvästi epäröi tappaa fanisuosikkihahmojakaan. Muutenkin panokset tuntuvat ovan korkeammalla. Alkuperäisen konseptin puuttuminen ei tule missään nimessä lukemisesta nauttimisen esteeksi, sillä kirjan sotimistapa on hyvin omaperäinen, ja hahmojen seuraaminen sodassa on mielenkiintoista. Heistä ja trilogian maailmasta oppii paljon uutta.

Nälkäpeli - Vihan liekit

Nälkäpeli - Vihan liekit  - Suzanne Collins 2009

Maailmankirjallisuuden nykyteokset 2/4, romaanit 5/5

(Kannattaa lukea edellinen postaus ensin). Miljöö on kutakuinkin sama kuin ensimmäisessä kirjassa, vaikkakin pelin areena on tällä kertaa eri.

 Vihan liekit on tietenkin jatkoa ensimmäiselle Nälkäpeli-kirjalle. Voitettuaan pelin yhdessä Katniss ja Peeta asuvat nyt vyöhykkeen 12 voittajien kylässä, ja ovat rikkaita. Katniss kuitenkin kärsii pelin jälkeisestä PTSD:stä, eikä voi sanoa, että voitto olisi tehnyt heistä onnellisempia. Muutenkin tunnelma Panemissa on kiristynyt. Katnissin ja Peetan voitto on saanut ihmisten kapinamielen esiin, ja nyt presidentti pakottaa heidät esittämään oikeasti rakastuneita, jotta kapinamieli sammuisi. He jopa lavastavat menevänsä naimisiin. Tämä ei kuitenkaan auta, ja valvontaa vyöhykkeillä tehostetaan.

Katnissin ja Peetan voittajakiertue lietsoo ihmisiä, ja nyt hallitus päättää seuraavanan keinonaan, että 75-vuotisjuhlan kunniaksi tämän vuoden kilpailijat Nälkäpeliin valitaan edellisten vuosien voittajista. Presidentti haluaa päästä Katnissista eroon, jonka hän olettaa onnistuvan tällä menetelmällä, koska Katniss on vyöhykkeensä ainoa naispuolinen voittaja. Presidentti pelkää Katnissin vaikutusmahdollisuuksia, sillä hän on kapinallisten keulakuva ja symboli.

Ennen uutta peliä Katniss huomaa nyt oikeasti olevansa rakastumassa Peetaan, ja haluaa suojella häntä, ja tekee Haymitchin (heidän mentorinsa, 50. Nälkäpelin voittaa) sopimuksen, että mikäli Peeta valitaan, hän ottaa tämän paikan. Kuitenkin, kun Haymitch valitaan, Peeta ilmoittautuu hänen tilalleen. Niinpä Katniss ja Peeta ovat taas jälleen matkalla Capitoliin Nälkäpeliin. Tällä kertaa kilpailijaesittelyissä ja haastatteluissa he pyrkivät lietsomaan kapinaa tarkoituksella, ja niin tekevät myös monet muut edelliset voittajat. Monet heistä ovat oikeasti liittoutuneet salaisen kapinaliikkeen kanssa, ja tämän vuoden pelin tekijä on liikkeen kärkihahmo, ja työskentelee presidentin nenän alla. Edellisistä voittajista ainakin puolet ovat vannoutuneet liittoutumaan Katnissin ja Peetan kanssa, ja heidän tavoitteensa on pitää Katniss elossa, kunnes heidät pelastetaan. 

Mutta ei nyt taaskaan sen enempää juonesta. Tämäkin kirja on luettu moneen kertaan. Vaikka ensimmäinen kirja onkin todella hyvä, on tämä mielestäni ehkä kaikista kolmesta paras. Ainakin tämä herätti läpi kirjan minussa eniten tunteita. Kirjan idea saattaa kuulostaa siltä, että se on vain ensimmäisen osan idean toistoa, mutta tosiasiassa teos on ihan erilainen, ja rakennettu todella hyvin mielenkiintoiseksi ja ehkä koskettavaksikin. Silti edelleenkin häiritsee minä-kertoja, mutta toki se taas antaa paremman ja henkilökohtaisemman kuvan tapahtumista ja päähenkilön kokemuksista ja ajatuksista.

Nälkäpeli

Nälkäpeli - Suzanne Collins 2008

Maailmankirjallisuuden nykyteokset 1/4, romaanit 4/5

Ilokseni huomasin, että koko Nälkäpeli-trilogia kuuluu ainakin Lahden lukiolukudiplomin kirjoihin (Ainakin ymmärsin niin, että kaikista kolmesta voi tehdä yksittäin, ja ihan sama, teen joka tapauksessa). Tietenkin ilahduin, koska olin kova fani joskus vuosia sitten, ja kirjat on kaikki luettu moneen kertaan ja elokuvat katsottu vielä useampaan. 

Teoksen miljöönä on dytopinen tulevaisuuden Pohjois-Amerikka. Maa on nimeltään Panem, ja se on jaettu 12 vyöhykkeeseen (alunperin 13), ja nämä 12 köyhyydessä elävää vyöhykettä palvelevat rikkaiden pääkaupunkia Capitolia jokainen omalla määrätyllä alallaan. Esimerkiksi lukijlle tunnetuin vyöhyke 12 keskittyy kaivostoimintaan ja vyöhyke 7 puutuotantoon jne. Vuosikymmenten takaisen kapinan takia jokainen vyöhyke lähettää vuosittain Capitoliin kaksi 12 - 18-vuotiasta nuorta (1 tyttö ja 1 poika) kilpailemaan areenalla ja tappamaan toisiaan, kunnes vain yksi heistä on elossa ja täten voittaja. Tästä Nälkäpelistä kuvataan jatkuvaa live-tv-ohjelmaa, joka on Panemissa suurta viihdettä ja odotettu tapahtuma. 

Päähenkilö kirjassa on 16-vuotias Katniss Everdeen ja hän on myös teoksen minä-kertoja. Hänen pikkusiskona tulee valituksi tribuutiksi Nälkäpeliin, joten Katniss ilmoittautuu vapaaehtoisena hänen tilalleen. Katniss on metsästänyt salaa, ja on siksi taitava ampumaan jousella. Vyöhykkeen toiseksi tribuutiksi valikoituu Peeta Mellark, joka on ollut ihastunut Katnissiin jo vuosia. 

Ennen peliä kaikki tribuutit saavat stylistit, jotta he olisivat yleisölle miellyttävän näköisiä. Heidän tulee myös treenata ja käydä haastattelussa ja esiintyä paraatissa, jotta yleisö voi nähdä heidät ja lyödä esimerkiksi ennakkoon vetoa voittajasta. Katniss ja Peeta pääsevät yleisön suosioon näyttävillä tulipuvuilla, ja etenkin sitten kun Peeta paljastaa ihastuksensa. Kaikkien muodollisuuksien jälkeen peli alkaa

Ei nyt juonesta sen enempää etten innostu liikaa, ja ettei tule liian pitkä postaus. Muutenkin olisi seurannut vain spoilereita.

Teoksessa näkyviä teemoja ovat esimerkiksi selviytyminen, niin vyöhykkeillä kuin areenallakin, ystävyys ja luottamus, vapaus, alistuksen vastus ja materialismi. Ystävällisyys ja luottamukselliset ihmissuhteet auttavat selviytymään, vaikka olisikin itsenäinen. 

Lukukokemus (tai ne kaikki) oli melko miellyttävä. Kuitenkin, kuten mainitsin kirja on kirjoitettu minä-kertojalla, ja tästä en itse hirveästi tykkää. Etenkin alussa kertojanäkökulma hieman häiritsi, mutta siihen kyllä tottui.

Näkymätön lapsi

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia - Tove Jansson 1962

Kotimaiset klassikot 2/6, novellikokoelma 1/1

Näkymätön lapsi kuuluu Tove Janssonin muumikirjoihin. Se sisältää yhdeksen tarinaa;

†Kevätlaulu - Kevään tullen Nuuskamuikkunen palaa muumilaaksoon löytää pienen toistaiseksi nimettömän otuksen, jonka hän nimeää Ti-ti-uuksi. Tarinan nimi tulee siitä, kun alussa Muikkunen hyräilee keksimäänsä laulua, jonka unohtaa löytäessään Ti-ti-uun, mutta muistaa sen lopuksi taas. 

† Kamala tarina  -  tarina kahdesta homssusta (yksi muumimaailman lajeista). Toinen homssuista on tottunut huijaamaan. Hän huijaa esimerkiksi vanhempiaan, mutta saa lopulta opetuksen Pikkumyyltä, joka huijaa puolestaan homssua. 

† Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin  -  Vilijonkka pelkää hirmumyrskyjä ja sen, mutta pääsee tarinassa pelostaan eroon kohtaamalla hirmumyrskyn, joka puhdistaa hänen kotinsa.

† Maailman viimeinen lohikäärme  -  Muumipeikko löytää pienen lohikäärmeen lätäköstä, ja tykästyy siihen. Muumipeikko esittelee lohikäärmeen Nuuskamuikkuselle, ja hänen harmikseen lohikäärme tykästyykin Nuuskamuikkuseen, eikä Muumipeikkoon. Muumipeikko suuttuu Nuuskamuikkuselle tullessaan lohikäärmeestä mustasukkaiseksi. Lopuksi he päätyvät vapauttamaan tämän pikkulohikäärmeen. 

†Hemuli joka rakasti hiljaisuutta  -  Hemuli ei kovasti pidä työstään huvipuistossa, ja toivoo pääsevänsä eläkkeelle. Sade kuitenkin tulee ja pilaa huvipuiston. Hemuli on aluksi innoissaan asiasta, mutta sitten hänestä alkaa tuntua pahalta puistossa viihtyneiden lasten puolesta. Hemuli saa isoäitinsä vanhan kodin, ja alkaa lasten kanssa rakentaa uutta huvipuistoa sen pihalle. 

† Kertomus näkymättömästä lapsesta   -   Tyttö nimeltä Ninni on asunut koko elämänsä tätinsä luona, ja täti ei ole välittänyt Ninnistä, eikä Ninni ole voinut olla oma itsensä. Tämän johdosta hän on muuttunut näkymättömäksi. Muumit ottavat hänet luokseen, ja Ninnin tutustuessa heihin hän alkaa muuttua taas näkyväksi. Ninnin ollessa taas kokonaan oma itsensä hän muuttuu kokonaan näkyväksi.

† Hattivattien salaisuus  -  Muumipappa lähtee tylsään elämäänsä kyllästyttyään hattivattien matkaan, ja haluaa nähdä millaisia ne oikeesti ovat, ja ovatko ne todella sellaisia, mitä niistä luullaan. Pettymyksekseen hän huomaa, ettei hattivatteihin liity mitään sen kummempaa ja erikoista, mitä ei olisi ennestään tiedetty, ja muumipappa alkaa ikävöidä perhettään. Muumipappa ymmärtää, ettei vapaus välttämättä ole niin hienoa.

† Sedrik  -  Nipsu antaa koristellun koristellun koiransa Sedrikin pois Muumipeikon ohjeesta, mutta katuu sitä. Nipsu murehtii asiaa niin paljon, ettei saa nukuttua, eikä hän voi ymmärtää, miten antaminen voisi muka tehdä iloiseksi. Hän etsii Nuuskamuikkusen ja juttelee tämän kanssa, ja Muikkunen jakaa viisauksiaan. Lopuksi Nipsu löytää Sedrikin ilman tämän koristeita, mutta rakastaa koiraa silti.

† Kuusi  -  Muumit valmistautuvat jouluun, vaikka heidän kuuluisi nukkua päiväuniaan. Muumit luulevat joulun olevan joku, jota pitää miellyttää. Muumit tekevät paljon valmisteluja ja odottavat joulun tuloa, mutta paikalle tuleekin vain nyyti (pieni olio, samankaltaisia kuin homssut, mutta ovat arkoja) sukulaisineen. Muumit antavat kaikki jouluvalmistelunsa nyyteille ja menevät jatkamaan talviuniaan. 

Kuten voidaan huomata, suuri osa tarinoista sisältää jonkin selkeän opetuksen, mikä on yleistä juuri lapsille suunnatussa viihteessä. 

Itse pidin eniten ehkä Ninni-tarinasta, tai sitten Sedrikistä. Ninni-tarina muistuttaa hyvin lapsuudesta, ja pidänkin siitä juuri ehkä siksi, että muistan tarinasta tehdyt jaksot ja niiden katsomisen pienenä. En ole koskaan ennen tätä lukenut mitään muumimateriaalia kirjoista, joten oli suht. mielenkiintoista lukea niitä. 

Monte-Criston kreivi

Monte-Criston kreivi - Alexandre Dumas 1844

Maailmankirjallisuuden klassikot 3/6, romaanit 3/5

Teos on genreltään historiallinen seikkailuromaani. Teemoja siinä on monia, kuten kosto, oikeus, rakkaus ja ihmisen muuttuminen. Miljöönä romaanissa ovat Ranska, Italia ja Välimeren saaria. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuoliskolle. Kirjan tapahtumat alkavat vuonna 1815.

Päähenkilö Edmond Dantés on alunperin merimies. Hän palaa matkoiltaan Marseillesiin, ja haluaa naida kihlattunsa. Häät eivät kuitenkaan onnistu, koska Dantésia syytetään maanpetoksesta, ja hänet vangitaan syyttömänä ilman oikeudenkäyntiä. Vietettyään useita vuosia vankeudessa, Dantés ystävystyy toisen vangin, Abbé Farian kanssa. Faria ryhtyy Dantésin "mentoriksi", ja opettaa hänelle vuosien ajan kaikenlaista, kuten kieliä, lääkkeistä ja matematiikkaa. Farian ollessa kuolemaisillaan hän ohjeistaa Dantésin Monte Criston saarella olevan aarteen luo. Faria kuolee, ja Dantés käyttää tätä hyväkseen pakenemalla ruumispussissa. Salakuljettajien vene pelastaa hänet, ja Dantés pääsee kuin pääseekin aarteensa luo, ja ostaa sen avulla kyseisen saaren, sekä itselleen kreivin tittelin.

Päästyään vankilasta nykyisin rikas Dantés aletaan tuntea aliaksella Monte-Criston kreivi, ja nyt hän pyrkii kostamaan niille, jotka olivat vastuussa hänen vangitsemisestaan. Kostonjanoisuus muuttaa aiemmin mukavan Dantésin kylmäksi ja välinpitämättömäksi kreiviksi, joka ei välitä juurikaan muusta kuin kostamisesta. Faria oli hänen ainoa kunnollinen ihmissuhteensa yli kymmeneen vuoteen, joten hänen kuolemansa voi myös vaikuttaa Dantésin ihmiskäsityksen vääristymiseen.

Luin tämän kirjan jo yli kaksi vuotta sitten, kun kaverini suositteli tätä kirjakeskustelunsa jälkeen. Tämä tapahtui siis ykkösen ensimmäisen jakson jälkeen, ja nyt viedään jo abivuoden viimmeisiä. Ei nyt ole kyseinen kirja missään tuoreimmassa muistissa, mutta otin nyt kuitenkin urakkaa helpottaakseni kirjan, jonka olen jo joskus ennestään lukenut.

Sotaromaani

Sotaromaani v. 2000 (Tuntematon sotilas v. 1954) - Väinö Linna

Kotimaiset klassikot 1/6, romaanit 2/5

Sotaromaani on alkuperäisen Tuntemattoman sotilaan sensuroimaton versio, joka julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tuntemattomasta sotilaasta poistetut pätkät ovat Sotaromaanissa kirjoitettu kursiivilla. Nämä pätkät ovat usein sellaisia, joista ilmenee Neuvostoliittovastaisuus tai NL sotilaiden kutsuminen ronskeilla haukkumanimillä. Monet poistetut tekstipätkät taas ilmentävät itse suomalaisten sotilaiden motivaation puutetta. Yksikin poistettu kappale oli useampi sivu yhden hahmon valittamista. Neuvostoliittovastaisuuden sensurointi oli kuitenkin tuohon aikaan ymmärrettävää. Sotaromaani on myös Linnan kirjoittaman alkuperäisteoksen oikea nimi.

Teos sijoittuu Suomen jatkosotaan, ja siinä seurataan konekiväärikomppanian vaiheita jatkosodan aikana. Kirjan hahmot lähes jokainen hyvin muistettavia persoonia, ja he ovat raikkaan erilaisia. Minulle teoksen suurin mielenkiinto oli juuri näissä mielenkiintoisissa hahmoissa. Jokaisella oli vahva rooli ryhmässä, ja oli mukava lukea heidän toimimisestaan yhdessä. Oli mielenkiinoista lukea heidän välisestä vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteiden kehittymisestä komppanian sisällä. Erityinen suosikkini oli varmaankin Rokka hänen itsevarman ja taipumattoman asenteensa vuoksi.

Väinö Linna oli itsekin sotilas, mikä varmasti tekee teoksesta melko osuvan kuvauksen sodasta. Linna kirjoittaa monipuolisesti jatkosodan vaiheista, ja hahmojen mielentiloista. Hän on sisällyttänyt teokseen iloisiakin hetkiä, mutta myös todella synkkiä ja rankkojakin kohtauksia. Kirjaan oon sisällytetty myös tositapahtumaan perustuva teloituskohtaus, jossa kaksi kieltäytyjää telotetaan saunan takana.

Tuntemattomasta sotilaasta on tehty kolme elokuvaa. Itse olen nähnyt vanhimman kerran ja uusimman moneen kertaan, ja mielestäni se on suhteessa moneen muuhun filmatisointiin hyvin tarkka kuvaus kirjasta.

Orjattaresi

 Maailman kirjallisuuden klassikot 2/6  romaanit 1/5

Margaret Atwood - Orjattaresi (engl. The Handimaid's Tale) 1985

Vahvana teemana kirjassa korostuu naisen huono, alistettu asema. Naiset on orjuutettu "synnytyskoneiksi", mikä on teoksen aihe.

Teos sijoittuu dystopiseen tulevaisuuden Yhdysvaltoihin, Gileadiin, ja eletään hyvin vanhoolliskristillisessä yhteiskunnassa. Ympäristömyrkkyjen, ydintuhojen ja luonnonkatastrofien vuoksi syntyvyys on laskenut. Täten toista kertaa avioituvista naisista terveitä lapsia synnyttäneet viedään "punakeskuksiin", joissa he toimivat näinä synnytyskoneina. Onnistuneesti synnyttäneitä naisia ei palkkioksi karkoteta siivoamaan saastunutta maata. Naiset eivät sääntöjen mukaan saa puhua keskenään, mutta he ovat opetelleet keskenään muita tapoja kommunikoida.

Naiset on "värikoodattu". Nämä orjattaret pukeutuvat punaiseen täysin verhoavaan kaapuun ja päähineeseen. Punainen väri kertoo asemasta synnyttäjänä. Komentajien vaimot pukeutuvat siniseen, palveijat, martat, vihreään ja lesket mustaan. 

Romaani alkaa Raamatusta poimitulla kohdalla, joka viittaa kirjan aiheeseen.

Päähenkilönä seuraamme yhtä tällaista synnyttäjäorjatarta, jonka tehtävänä on onnistuneesti synnyttää lapsi korkeassa asemassa olevalle miehelle. Päähenkilö toimii yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti, eikä avoimesti vastusta niitä, mutta hänen mielessään pyörii kapinoivia ajatuksia.

Macbeth

 Macbeth - Shakespeare luultavasti1606

Maailmankirjallisuuden klassikko 1/6, näytelmä 1/2

Macbeth on näytelmätyypiltään tragedia, joka käsittelee vallantavoittelun vaikutuksia henkilöön. Teoksen päähenkilö Macbeth juopuu vallantavoittelusta, ja on valmis julmiin tekoihin, kuten poliittisten uhkien murhaamiseen, vallan puolesta. 

Juoni lyhyesti: Sodasta palaava Macbeth yhdessä ystävänsä kohtaa kolme noitaa, jotka kertovat Macbethille, että hänestä tulee kuningas, mutta ensin hän saa haltuunsa kreivikunnan. Pian Macbethille ilmoitetaan kreivikunnan saamisesta, ja itse kuningas tapaa häntä. Macbeth murhauttaa kuninkaan, ja hänet kruunataan Skotlannin kuninkaaksi. Myös Banquon hän murhauttaa, mutta kokee tästä jonkin verran huonoa omatuntoa, ja näkee Banquon kummittelemassa. Lopulta Macbethin joukot jättävät hänet, ja Englantiin paenneet Macduff ja entisen kuninkaan poika Malcolm kokoavat armeijan Macbethin Skotlantia vastaan. Macbeth kuolee kaksintaistelussa Macduffia vastaan, ja Malcolmista tulee kuningas.

Näytelmä sijoittuu 1000-luvun Skotlantiin, ja perustuu oikeaan kuninkaaseen, mutta ei ole historiallisesti tarkka. 

Olen kavereideni kanssa tehnyt äidnkielentyönä lyhyen mutta silti erittäin loistavan, vuoden lyhytelokuva-Oscarin ansaitsevan "filmatisoinnin" Macbethistä.

Aloitus

 Teen lukudiplomia abivuotenani 2020-2021, koska en saa muuten kursseja täyteen.