Työmiehen vaimo

Työmiehen vaimo - Minna Canth 1885

Kotimaiset klassikot 6/6, näytelmät 2/2

Tänään käsittelyssä on teos, jonka luin jo hiihtolomalla, mutta postaus jäi jotenkin luonnoksiin pelkkänä otsikkona ylppärien lähestyessä uhkaavasti. Kyseessä on yksi tunnetuimmista ja kantaaottavimmista Canth-teoksista. Itselläni on aina ollut käsitys tästä feministisenä teoksena. Kovin kauas ei ajatukseni heittänyt, sillä teoksessa käsitellään kritisoiden naisen alisteista asemaa mieheen nähden avioliitossa, sekä naisen aseman lisäksi alkoholin käytön haittoja. Lopulta kyseessä olikin juuri se mitä ajattelinkin; feministinen teos. 

Kirjan alussa teoksen päähenkilö Johanna menee naimisiin "työmies" Riston kanssa, mistä tietysti tulee teoksen nimi Työmiehen vaimo. Paikalle ilmestyy Riston entinen kumppani Kerttu (kutsumanimeltään Homsantuu, jota en nyt tässä postauksessa käytä vaan käytän Kerttua, koska Homsantuu kuulostaa minulle jostain syystä ihan kamalalta). Tämä kertoo, kuinka Risto on meinannut naida hänet, mutta onkin päätynyt pettämään. Johanna ei pidä kuulemastaan, ja haluaisi lähteä samantien, mutta tulee painostetuksi jäämään häihin ja päätymään avioliittoon Riston kanssa. Kuten olettaa saattaa, Risto on huono aviomies. Hän on epäuskollinen Johannalle ja koettaa iskeä Kerttua. Hän saa avioliiton kautta käyttöönsä Johannan rahat. Risto leveilee rahoilla, jotka eivät ole todellisuudessa hänen, eikä hän ole tehnyt töitä rahojen eteen. Vaikka Risto on paperilla työmies, ei hän kyllä paljoa itseään töillä rasita, vaan juopottelee Johannan ansaitsemilla rahoilla. 

Vuoden kuluttua häistä Risto on jo ehtinyt tuhlaamaan kaikki rahat ryyppäämiseen. Hän vaatii Johannaa antamaan tienaamansakin rahat itsensä käyttöön. Teoksessa muut naiset syyttävät Johannaa siitä, että Risto juo, vaikka nimenomaan Johanna on avioliitossaan asemassa, jossa ei voi vaikuttaa asiaan. Johanna on toisessa kohtauksessa torilla etsimässä ruokaa itselleen ja nälästä sairaalle vauvalleen. Perheellä menee huonosti. Yksi toisita naisista kritisoi Johannaa huonoksi emännäksi, vaikka tämä on yrittänyt tehdä kaikkensa vain jotta Risto voisi pilata kaiken. Kaikesta tehdään Johannan syytä, ja Johanna itsekin uskoo tähän. Johannan tarina saa surullisen lopun, ja hän kuolee näytelmän neljännessä näytöksessä. Ristoa puolestaan pidetään hyvänä miehenä, koska hän ei koskaan lyönyt vaimoaan. Kerttu, joka on joutunut Riston "uhriksi" uudelleen, saa miehestä tarpeekseen ja yrittää lopulta ampua hänet. 

Täytyy kyllä sanoa, että jos olisin itse Johannan paikalla, Risto olisi saanut kirjaimellisesti kengänkuvan pakaraansa heti häissä. Rupesi ärsyttämään, että naisia on pidetty tuollaisessa asemassa, ja vielä pahempaa, naiset ovat historiassa aina kollektiivisesti suostuneet miesten alistettaviksi, vaikka muodostavat puolet väestöstä. No, ne ovat niitä vanhojen aikojen yhteiskuntamalleja, onneksi en ole siellä itse kun jo valmiiksi kaikenlainen komentelu saa minut suuttumaan. Canth osoittaakin, että naisten alistamisen päättymiseksi naisten on tehtävä jotakin, eikä vain alistua ja syyttää itseään miesten virheistä, ja ennen kaikkea tukea toisiaan eikä tuomita toisiiaan. 

En ole oikein ikinä tykännyt lukea näytelmämuotoista kirjallisuutta (tai sitten sain vaan traumat siitä Harry Potterin "jatko-osasta") enkä tykännyt siitä nytkään. Kaipaan vähän erilaista ja syvempää kerrontaa. Näytelmäkirjat toimivat paremmin näytelminä, vaikka en yleensä kyllä oikein pidä niistäkään.